UNOHTUNUT PERINNE VAI NYKYPÄIVÄÄ

Ulla Tuominen

Talkoot eli talkootyö on sanakirjan mukaan ”perinteinen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne. Talkoissa autetaan isäntäperhettä esimerkiksi talon rakentamisessa tai annetaan muuta työpanosta ilman korvausta. Talkoissa suorite on yleensä yksi kertaluonteinen kokonaisuus, kuten talonmaalaus tai pihan siivous. Talkootyö on usein ollut tapana palkita talon emännän tekemällä ruoalla”.

Onko talkooperinne nykyään kokonaan kuollut ja unohdettu ja joutaisiko se jo historiankirjoihin? Onko ihmisillä jo riittävästi puuhaa omissa askareissa, niin ettei kodin ulkopuolisiin puuhasteluihin enää riitä aikaa? Vai voisiko sen sittenkin herättää henkiin? Toki kaupunkien ja taajamien taloyhtiöissä talkoot edelleen elävät mm. keväisten ja syksyisten siivoustalkoiden merkeissä. Mutta entä tuttavien ja naapureiden kesken?  Miksei tekemisen riemua voisi jakaa yhdessä kavereiden kanssa? Kun me autamme teitä, niin te autatte meitä.

Kaveritalkoot Anttilanmäellä

Muutama kevät sitten päivittelimme kaveripiirissä tulevan kesän puuhasteluja, mitä kunkin pitäisi tänä kesänä saada aikaiseksi? Tällöin päätimme perustaa talkooporukan ja yhteistuumin keventää toinen toistemme ”to do” -listaa tulevan kesän aikana.

Tuumasta toimeen. Almanakat esille, ja päivämäärät lyötiin lukkoon. Kuuden hengen perusporukka, jota täydennettiin tarvittaessa työlaadun ja vaikeusasteen mukaan. Perusryhmään kuuluivat: rakennusmestari Esa, sähkömies Hanski, hienosäätäjä Jukka ja kolme ahkeraa rouvaa Marja, Salla ja Ulla. Ammatillista täydennystä saatiin moniosaaja Keijolta ja Vililtä, menossa oli mukana usein myös talkookoira Ransu. Joukossa pyöri myös satunnaisia ”asiantuntijoita” hyvien ja vähemmän hyvien neuvojen antajina. Usein nämä ”asiantuntijavierailut” tapahtuvat yllättäen juuri ennen päiväkahvihetkeä tai lounasta.

Tekemisen meininki

Talkoiden periaatteena oli, että talkooisäntä hankki kaikki tarvittavat materiaalit ja työvälineet sekä toimi työnjohtajana. Työvälineitä löytyikin jokaisesta taloudesta, ja niitä siirreltiin aina tarvitseville. Talkooemäntä puolestaan hoiti juoma- ja muonituspuolen ja oli näin vapautettu varsinaisesta talkootyöstä, tärkeintä oli huolehtia etenkin talkooväen nestehuollosta. Jokaiselle määriteltiin oma tehtävä ja homma hoitui. Talkoopäivät venähtivätkin usein yli 8-tuntisiksi, koska ahkera ja kunnianhimoinen talkooväki halusi saada hommat valmiiksi ennen pimeän tuloa, yhteistä päivällistä ja maljojen nostoa.

Kesän aikana valmistui mm. kaksi piharakennusta ulkomaalauksineen, terassi, kasvihuone, pihakivetys, nurmikko ja ulkokellarin kattopuutarha. Talkoohenki oli korkealla ja säät suosivat talkoolaisia. Yhdessä oli mukavaa, työ sujui ja valmista tuli.

Perinteet kunniaan, vasarat ja pensselit heilumaan ja hyvä tulee.