Matti Honkavaara
Aulis asui Vilhonkatu 12 Romppasten yläkerrassa 1987, kun taloamme rakennettiin Vilhonkatu 13. Aulis oli värikäs persoona ja Lahdessa laajalti tunnettu. Marjan veli oli aikanaan ostanut Aulikselta viinapullon. Aulis tuli vapaaehtoisesti rakennustyömaallemme lautapojaksi. Hän oli mukava pienessä jurrissa, mutta selvin päin ynseä. Auliksella oli Heinolassa veli, autokauppias. Kesäisin Aulis saattoi kävellä Heinolassa käymään. Kunto oli hyvä. Aulis oli siisti ja sai helposti naisseuraa. Mekastus joskus häiritsi naapureita. Kurkkusyöpä vei Auliksen. Oli juonut kertomansa mukaan pullon Koskenkorvaa päivittäin koko ikänsä.
Koskenkorva oli juhlajuomana myös kun Romppanen täytti vuosia. Romppasella oli matkamuistopaja vanhassa tiilivajassa Moisionkadulla. Sinne kutsui käymään ja esitteli tuotteitaan. Hän teki mainioita hahmoja matkamuistoiksi. Vaimonsa möi niitä Kolilla, jossa oli sukulaisia. Tuohikäppyröitä oli töiden jäljiltä laatikoittain. Sain niitä pari laatikkoa sytykkeiksi. Viinapannun pienoismalli oli näköinen ja punanenäiset pirunpäät olivat Romppasen bravuuri. Tuhattaitoinen oli mies käsistään ja muistoesineiden mallit lukuisia.
Tiilivajassa, nyt jo puretussa oli lukuisia pulun pesiä. Pulut vierailivat meidänkin parvekkeella ja likasivat paikkoja. Siimat ja piikit auttoivat. Romppanen vieraili meilläkin. Hiippaili hiljaa sisään ja seisoi selän takana. Toi ensimmäisellä kerralla lahjaksi rintakoristeen, jossa oli hakaneula kiinnittämistä varten. Puinen koru esitti punanenäistä ukkoa. Meillä Romppasta nimitettiin siitä lähtien ”pääntekijäksi”.
Romppasen vaimo toimi Animaliassa. Usein pihalla oli kaksikin koiraa vahtina ja ulkoilutettavana. Rouva kävi Kolilla istuttamassa perunaa. Silloin Romppanen kyläili meillä ja lainasi vaimoltaan salaa rahaa omiin tarpeisiinsa. Maksoi säntillisesti takaisin eläkkeestään ja antoi korkoa jonkin muistoesineen; hevosen kengän Karjala suosta, karjalaisen hääkankaan, pahkasta veistetyn pirun naaman. Romppanen saattoi olla eläkkeellä oleva lääkintäkessu. Hän oli harrastanut postimyyntiä ja esitteli luetteloitaan mm. valokuvaustarvikkeista. Romppanen oli lukenut mies ja keräsi lehtileikkeitä Lahdesta ja vanhoja rahoja. Lahjoittaessaan rahoja oli kerännyt arvokkaat pois.
Romppanen oli jämpti ja tarkka. Kun nuori pari oli kerännyt meidän rakennustyömaalta luvatta saunapuut, Romppanen oli valokuvannut lumessa jalanjäljet ja kuulustellut asianomaiset. Tulivat seuraavana päivänä pyytämään anteeksi luvatonta tekoaan.
Aulis oli kuollut ja talo, Vilhonkatu 12, myytiin kaupungin toimesta Romppasten alta. Pääsivät muuttamaan vanhustentaloon, Romppanen omaan huoneeseen kerrostalo-osassa ja rouva koirineen rivitalo-osaan. Nyttemmin Romppaset ovat siirtyneet manan maille. Romppasten taloon muutti lapsiperhe, joka rikastutti toisella tapaa Anttilanmäen asujaimistoa. Muutaman hetkeen olin jo pelännyt, että mäestä tulee ruotsalaistyylinen pikkukylä, jossa harmaahapsiset vanhukset poimivat voikukkia esiliinoihinsa ja juovat pihalla pullakahvia. Onneksi mäki on tätä värikkäämpi.
Kirjoitin em. ylös naapureistani. Onko kellään enemmän tietoja Aulis Palmivirrasta ja Reino Romppasesta? Set Järvinen kertoi, että Romppaset olivat asuneet Liisankadun koulutalossa ennen sen purkua.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti