Pekka Siukonen
Anttilanmäki-kirjassa sivulla 150 julkaistu valokuva Siukosen perheen salista sai pojanpoika Pekka Siukosen koostamaan enemmänkin tietoa musikaalisesta perheestä, joka asui Liisankatu 3:ssa ja vaikutti monin tavoin Lahden kulttuurielämässä.
Pekan sveitsiläistynyt serkku Leena Frischknecht (s. 1942) muistaa vielä Liisankadun talon, mummin ja ukin. Muistoni liittyvät lähinnä Liisankadun talon isoon puutarhaan. Olin alakoulun kesälomalla saanut mummilta luvan käydä poimimassa puutarhasta vadelmia, karviaisia sekä puna- ja mustaviinimarjoja. Mummi sanoi, että saan pistää rahat säästöpossuuni, jos menen torille myymään marjat. Äitini ompeli minulle valkoisen esiliinan ja päähineen, ja kannoimme marjakorit torille. Sain ensimmäiseksi kaikki marjat myytyä - varmaan siksi, kun oli nuorin kauppias.
Talo oli iso puutalo. En koskaan päässyt näkemään sitä sisältä, koska se oli vuokrattu, mutta muistan kuulleeni, että siinä oli keittiön ja pesuhuoneen lisäksi kuusi huonetta. Tontilla oli erillinen sauna, jossa emme koskaan käyneet saunomassa.
Anni-mummille oli tärkeätä, että meidän perhe osallistui Kalevalaisten Naisten tilaisuuksiin. Mummilla, äidillä ja jopa minulla oli juhlissa yllä kansallispuvut. Mummi antoi englannintunteja Harjulan Kansalaisopistossa ja oli muutenkin erittäin aktiivinen Harjulan toiminnoissa. Ukin kuoltua mummi asui ihan melkein viimeiseen vuoteensa saakka Lahden keskustassa Hämeenkatu 21:ssä.
Lauri-ukista minulla ei valitettavasti ole muita muistoja kuin hänen sairas jalkansa. Istuin useimmiten lattialla ukin lukiessa jotakin lastenkirjaa. Minähän olin vajaa 5-vuotias ukin kuollessa.
Kävimme äitini kanssa 1994 katsomassa Liisankadun Siukosen taloa. Se oli tietysti kunnostettu ja maalattu ja jaettu kaksiosaiseksi. Talon asukkaat eivät olleet kotona, mutta ihastelimme suurta puutarhatonttia.
Amerikan kautta Lahteen
Perheen isä, valokuvaaja Lauri Siukonen (1884-1947) oli Valkealan kanttorin Herman Siukosen poika, kymmenlapsisen perheen viidenneksi vanhin. Musiikki kuului heistä jokaisen elämään joko ansion tai aktiivisen harrastamisen kautta. Joukon kuuluisin oli Laurin vuotta nuorempi pikkuveli, musiikinopettaja ja säveltäjä, fil.tri Wilho Siukonen.
Lauri muutti Amerikkaan vuoden 1903 alussa veljensä Muiston (1881-1954) mukana, sillä tämä oli halunnut paeta joutumistaan vuosiksi Venäjän armeijaan. Laurilla ei sitä samaa vaaraa ollut pysyvän jalkavamman vuoksi.
Yhdysvalloissa Lauri Siukonen asui useilla paikkakunnilla Michiganin ja Minnesotan osavaltioissa. Lapsilleen kirjoittamissaan Amerikan-vuosien muistelmissa hän mainitsee hankkineensa elantonsa aluksi sekatyömiehenä. Opiskellessaan Suomi-opistossa hän tapasi Anni Wilhelmiina Qvickín (1887-1959), jonka kanssa avioitui 1907.
Lopulta Laurissa vahvistui tahto tulla valokuvaajaksi. Hän perehtyi ammattiin Minnesotan Virginiassa O.E. Moilasen liikkeessä ja perusti vuonna 1907 pieneen Floodwoodin kaupunkiin oman liikkeen, jonka siirsi 1911 Chisholmiin Minnesotaan. Perheeseen syntyi USA:ssa vuosien 1908 ja 1917 välillä neljä lasta: Yrjö, Kerttu, Irma ja Pentti. Lauri ja Anni olivat raittius- ja musiikki-ihmisiä, jotka tekivät paljon myös vapaaehtoistyötä.
Kesällä 1921 Siukosen perhe palasi Suomeen laivalla reittiä New York-Southampton-Lontoo-Hull-Helsinki. Aluksi perhe asettui Laurin vanhaan kotitaloon Valkealassa. Pian kuitenkin perhe muutti Lahteen, jossa asettuivat asumaan Anttilanmäelle osoitteeseen Liisankatu 3. Siellä syntyi perheen nuorimmainen, Jaakko, joulukuussa 1922. Kuriositeettina mainittakoon, että koska Anttilanmäki kuului silloin vielä Hollolan pitäjään, kasteen suorittanut pappi, Hollolan kappalainen Hjalmar A. Paunu kirjoitti kastetodistukseen nimenomaisesti lapsen syntyneen Hollolassa. Teknisesti ottaen synnytys tapahtui kuitenkin Lahden vanhassa synnytyssairaalassa Harjukadulla.
Lahdessa perhe Siukonen toimi aktiivisesti kulttuuri- ja yhdistysrintamilla. Perheen kaikki jäsenet harrastivat musiikkia. Isä Lauri ja poikansa Yrjö lauloivat ja toimivat aktiivisesti muun muassa Lahden Mieskuorossa. Tallella on vieläkin Lahden Mieskuoron tunnuslaulun 'Nyt tunnuslaulumme ilmoille saamme' (säv. Felix Krohn) painettu nuotti. Äiti Anni puolestaan oli erittäin aktiivinen Kalevalaisten Naisten jäsen Lahden osastossa ja Suomen Kalevalaisten Naisten hallituksessa. Suomalaisuus oli hänelle erittäin tärkeää. Saatuaan alkuaan täysin ruotsinkielisen miniän hän jopa vaati, että perheen lapsista tulisi suomenkielisiä!
Aimo Halila mainitsee Lahden historiassa, että Lahden NNKY sai oman kuoron 1921 ja että sen johtajina toimivat rouvat Helmi Tolonen ja Anni Siukonen.
Perheen lapset kävivät koulua ensin Anttilanmäen kansakoulussa, sitten Lahden lyseossa (pojat) ja Lahden yhteiskoulussa (tytöt). Perheen nuorimmaisen koulunaloituksesta vuonna 1928 kertoo Jaakon 50-vuotispäivänä esitetty kronikka seuraavasti:
'Kouluun sitten mennessäsi
Liisankadun alakouluun,
puuttui pulpetti sinulta
oma kolo luokastasi.
Siihen syynä äiti, isä
jotka eivät ilmoittaneet
lastansa kyllin ajoissa
alakouluun oppilaaksi.
Poru siitä suuri nousi,
koulu antanut ei periksi.
Piti teettää pulpettisi
puusepällä sepittää,
että olisí ollaksesi
istuinpaikka iloksesi.
Kansakoulun neljänneltä
Anttilanmäen kallioilta
siirryit sitten lyseohon
miesten kouluun mestareitten.'
Perheen lisäksi talossa asui valokuvien mukaan ainakin kotiapulainen. Perheellä oli myös oma auto, mikä siihen aikaan oli varmasti suuri ihmetys Lahdessa ja Anttilanmäellä. Muuttokuormaan oli sisältynyt myös Steinway-merkkinen, Amerikasta hankittu piano. Se on vieläkin tallella ja täysin soittokuntoinen, vaikka ikää on lähes sata vuotta.
Perheellä oli kesäasunto Lahden Alasenjärven rannalla Sorsastenniemessä. Kertoman mukaan huvila myytiin sodan jälkeen Luhtasen suvulle.
Lauri Siukosen pääammatti oli valokuvaus, Halila mainitsee hänet esimerkkinä vanhoista lahtelaisista valokuvausliikkeen pitäjistä. Oman liikkeen perustamista kuvataan suvun kirjeessä 9.5.1922 seuraavasti: 'Lauri aikonee lopullisesti sijoittua Lahteen. Kunpa onnistuisi! Edellytyksiä lienee, koska kovaa kilpailua ei ole, valokuvaustarpeiden putiikkia ei ole laisinkaan paikkakunnalla. Kova muutto on siis heillä esissä.'
Siivonen osti Lahdesta kaksi valokuvaamoa sekä vuonna 1928 vielä kolmannen, Hilja Häggströmin kuvaamon, joka oli aiemmin kuulunut Laurin veljelle Yrjölle. Mainittu Yrjö Onni Siukonen (1877-1966) oli puolestaan vuonna 1922 ostanut Lahdesta Valokuvaamo Lootuksen, toiminimenään 'Valokuvaamo Siukonen'. Merkillistä kyllä, Yrjö myi tämän firman vuonna 1925 vieraalle eikä veljelleen Laurille, joka jo siihen aikaan toimi valokuvaajana Lahdessa.
Lauri Siukonen omisti parhaimmillaan kolme Siukosen Valokuvaus ja Valokuvatarpeiston myymälää. Liikkeistä yksi sijaitsi Lahden kauppatorin laidalla ns. kauppahallin talossa ja toinen nykyisen Sokos-tavaratalon tontilla Rautatienkadulla. Mainittakoon, että liikkeet aikanaan myytiin Eino Riihelä -nimiselle henkilölle (myöh. EIRI-Kuva).
Pariskunta asui Lahdessa elämänsä loppuun asti. Liisankadun talosta perhe luopui (todennäköisimmin) Lauri-isän kuoleman jälkeen. Lauri Siukonen kuoli vuonna 1947 ja hänen vaimonsa Anni vuonna 1959. Siukosten sukuhauta sijaitsee Lahden Vanhalla hautausmaalla Radiomäellä.
Perheen lapsista Yrjö (1908-1963) toimi valokuvaajana Lahdessa. Kerttu eli Keka (1911-1989) palasi jatkosodan jälkeen USA:han, missä teki uransa konserttipianistina, laulajana ja musiikinopettajana. Irma (1916-1981) toimi Lahdessa musiikinopettajana ja oli naimisissa monien lahtelaisten hyvin tunteman rovasti Auvo Telkin kanssa. Pentti (1917-1978) työskenteli muun muassa Oy Wilh. Schauman Ab:n myyntipäällikkönä Jyväskylässä ja Helsingissä. Hän johti jyväskyläläistä Mieskuoro Sirkkoja yli vuosikymmenen ajan. Jaakko (1922-1998) toimi puolestaan kanttorina Tampereella ja musiikkikauppiaana Jyväskylässä sekä Oulussa. Kaikki lapset jatkoivat siis ansiokkaasti suvun musiikkiperinteitä omilla tahoillaan ja tavoillaan. Edellä mainittu 50-vuotiskronikka kuvaa perheen musiikkiharrastusta Lahden aikoina seuraavasti:
'Oli myöskin orkesteri,
meillä yhtye ylevä.
Keka lauloi laatuisasti,
Pena vingutti viulua,
Yrjö soitti selloansa,
sinä (= Jaakko) klarinettiasi,
minä (= Irma) pianolla säestin -
isä (= Lauri) johti innokkaasti.'
Koonnut 2017 Pekka Siukonen (s. 1955), Lauri Siukosen pojanpoika
Käytetyt lähteet:
- Halila Aimo: Lahden historia. Lahti 1958.
- Pelto Hanna (toim.): Lyhyt kooste Lauri Siukosen lapsuuden ja nuoruuden aikaisista tapahtumista kirjeiden valossa vuosina 1896-1922. Kangasala 2003 (moniste).
- Pelto Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Vammala 2011.
- Siukonen Timo (toim.): Ukin muistelmat. Lauri Siukosen kirjoitus lapsilleen Amerikan vuosista 1903-1921. Toivakka 2011 (moniste).
- Siukonen Timo: Siukosen suvun lapsiperheet. Valkealan kanttorin Herman Siukosen jälkipolvet maailmalla. Valkeala 2014 (ppt-esitys).
- Siukonen Jaakko (1922-1998): jälkeensä jäänyt kirje-, valokuva-, dokumentti- yms. arkisto
Ei kommentteja
Lähetä kommentti